Muistoissa
pikku-Pete (Goldbird´s Dark Peter)
24.10.2008-26.12.2008
Pete sairastui 4 viikkoisena suolistosairauteen,
joka ei parantunut vaikka kaikkemme yritimme
Pieni yritti sinnikkäästi toipua, mutta lopulta voimat
ehtyivät. Menehtymisen syy, suolentuppeuma.
Kaipaamme pientä suunnattomasti
Sulje silmät pienoinen, unen kauniin nähdä saat,
keiju sinut satumaahan kuljettaa.
Siellä kaunein tähti on, toivees parhaan täyttää voit
onnenmaassa onnen tunnet ihanan.
Kaunein on tää uni herttaisin,
hymyilee sulle vain niin kauneimmin.
Tähti kirkkain valoa, hohtaa taikaa jaloa,
siellä sateenkaaren värit kirkkaimmat.
(Disneyn suosikeista)
BRANDO (Scherzando Brando) LINDA (Freesia of Wodhill)
9.5.1970-syksy 1977 23.9.1983-16.10.1997
sairasti Epilesiaa 7 vuotta
Muistatko ystävä lapsuuttain, olin suloinen karvakeräsi vain.
Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin.
Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä, en muistanut tehdä sitä lehden päällä.
Aina huolella hajustin mattosikin, kerrassaan tempuin niin taitavin.
Joskus ilmeesi kertoivat aatoksistas - miten opettaisin aarteeni taitavammaks?
Et arvannut silloin ikää kun saan, nämä temppuni jäävät jo unholaan
ja kun suureksi varttuu lapsonen tää on älyä täynnä sen pienoinen pää.
Silloin huomaat sen varmaan jo sinäkin olen aarteesi parhain ja rakkahin.
Niin vierivät vuoteni verkalleen, niistä vuosista muistojen kirjani teen.
Omaa tehtävää rinnallas suoritin ain sen huomasit, - hellyytes tuntea sain.
Niin rikas on ollut eloni tää, kauniit muistot sitä vain siivittää,
jos ansiot pienet, tai suuretko lie, se tässä ei kuitenkaan tärkeintä lie.
Oli mieleni avoin ja rehti se ain, en tuntenut vilppiä rakkaudessain.
Ohimollani kannan jo hopeaa se arvoani ansaittua kaunistaa.
Niin paljon muistoja kuukaudet, vuodet toi, niitä muistoja elomme aateloi.
On askelein lyhyt, ei silmät nää, pian loppuukin muistojen kirjani tää.
Näin kuljen kanssasi ihminen, sen pienen haihtuvan hetkisen,
kun iltani koittaa ja matkani jää kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.
Ilot, surut on kohdattu ne jakaen, metsät ja polut näin yhdessä kulkien,
siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen, vierelläin kuljethan matkani viimeisen.
Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin.
Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä, en muistanut tehdä sitä lehden päällä.
Aina huolella hajustin mattosikin, kerrassaan tempuin niin taitavin.
Joskus ilmeesi kertoivat aatoksistas - miten opettaisin aarteeni taitavammaks?
Et arvannut silloin ikää kun saan, nämä temppuni jäävät jo unholaan
ja kun suureksi varttuu lapsonen tää on älyä täynnä sen pienoinen pää.
Silloin huomaat sen varmaan jo sinäkin olen aarteesi parhain ja rakkahin.
Niin vierivät vuoteni verkalleen, niistä vuosista muistojen kirjani teen.
Omaa tehtävää rinnallas suoritin ain sen huomasit, - hellyytes tuntea sain.
Niin rikas on ollut eloni tää, kauniit muistot sitä vain siivittää,
jos ansiot pienet, tai suuretko lie, se tässä ei kuitenkaan tärkeintä lie.
Oli mieleni avoin ja rehti se ain, en tuntenut vilppiä rakkaudessain.
Ohimollani kannan jo hopeaa se arvoani ansaittua kaunistaa.
Niin paljon muistoja kuukaudet, vuodet toi, niitä muistoja elomme aateloi.
On askelein lyhyt, ei silmät nää, pian loppuukin muistojen kirjani tää.
Näin kuljen kanssasi ihminen, sen pienen haihtuvan hetkisen,
kun iltani koittaa ja matkani jää kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.
Ilot, surut on kohdattu ne jakaen, metsät ja polut näin yhdessä kulkien,
siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen, vierelläin kuljethan matkani viimeisen.
-tekijä tuntematon-
Rakkaat Gerbiilimme Bertta ja Alma 1983-1985
(Almalle kehittyi suuhun pahanlaatuinen kasvain ja
Bertta lähti Alman kanssa Sateenkaarisillalle, kun olisi
muuten kuollut ikävään)
